Lukemisen unelmavuosi vei kirjallisuuden partiolaisten erätaitokurssille 8.-10.3.

Ehkä olet kuullut partiolaisten taitomerkeistä. Taitomerkkien suorittaminen tukee partiolaista saavuttamaan partio-ohjelmaan kirjatut taidot. Mutta tiesitkö, että valinnaisiin taitomerkkeihin sisältyy myös kirjallisuus? https://partio-ohjelma.fi/partio-ohjelma/seikkailijat-10-12-v/taitomerkit/kirjallisuus/  

Tästä tiedosta innostuneena Lukemisen unelmavuosi vei kirjallisuuden sinne, mistä partiolaiset löytyvät –metsään!

Viime viikonloppuna Mikkelin seudun partiolaiset järjesti ryhmänohjaajakurssin ensimmäisen osan tuleville ryhmänohjaajille. Kurssille osallistui kymmenen reipasta 12—17-vuotiasta tyttöä useammasta lippukunnasta. Edustettuina olivat Mikkelin Leiritytöt, Yöveden Waeltajat, Ekin Partio ja Anttolan Viiriäiset.

Erätaitokurssin tarkoituksena oli antaa eväitä selvitä eräolosuhteissa. Opittavien asioiden listalta löytyivät mm. ruuanlaitto sekä majoittuminen laavussa itse tehdyillä tulilla, ensiaputaidot ja suunnistus. Samalla kurssi tähtäsi ryhmänjohtajataitojen vahvistamiseen ja sen varmistamiseen, että johtaja osaa luotsata oman ryhmänsä turvallisesti luontoon ja takaisin. Tehtävät olivat haasteellisia ja oman lisänsä toivat sääolosuhteet: yhteen viikonloppuun mahtui niin vesisadetta ja räntää kuin lunta, navakkaa tuulta ja pakkasta. Upottava hanki teki siirtymistä suorastaan keljuja.

Mutta takaisin kirjallisuuteen. Kun tilaa rinkassa on rajallisesti, tulee helposti mieleen, ettei raskasta kuormaa kannata enää lisätä ottamalla kirja mukaan. Lukuliikkeen verkkosivulla https://lukuliike.fi/ tunnettu seikkailija Patrik ”Pata” Degerman kuvaa, miten kirja, ja vieläpä järkälemäinen sellainen, kuuluu itsestäänselvyytenä retkivarustukseen: ”Sateella ulkona ei ole paljoakaan tekemistä, joten aikaa kulutetaan nukkuen, syöden ja lukien. Olen huomannut, että viikon mittaisen myrskyn aikana ehtii lukea aika paljon. Siksi meillä on retkillä mukana paksuja tiiliskiviä, joissa riittää luettavaa.”

Mutta mitä kurssilaiset tuumasivat kirjallisuudesta? Kurssille osallistuvat osoittautuivat lukevaksi porukaksi. Jo laavuja pystyttäessä keskustelun aiheet eksyivät kirjallisuuden pariin. Kirjallisuusrastilla juttua lukemisesta jatkettiin ja pohdittiin mm. lukemisen, lukutaidon ja lukuharrastuksen monia hyötyjä. Moni lukemista harrastava kuvasi kirjaan uppoutumisen helpottavan stressiä ja vievän ajatuksia pois arjesta. Lukeminen toimii siis yhtä lailla kuin luontoretki! Millainen vaikutus onkaan hyvinvoinnille, jos nämä kaksi yhdistää!

Kirjallisuusrastilla kävimme läpi erilaisia tapoja ohjata omaa ryhmää suorittamaan kirjallisuus-taitomerkki, kuten vinkkaamalla mielekästä lukemista koloillassa. Kirjaston väki on koonnut kirjaston sivuille lukuvinkkejä lapsille ja nuorille Lukemisen unelmavuoden – partiolaisiakin lähelle tulevista – teemoista, kuten puhdas vesi. http://mikkelilukee.fi/kirjavinkkilistat Partiolaisten verkkosivulta taas löytyy partiolaisille suunnattua kirjallisuutta. Kirjallisuus-taitomerkin voi suorittaa myös tekemällä kirjastovierailun; samalla voi etsiä tietokirjallisuutta tueksi partiossa harjoiteltavien taitojen oppimiseen ja tositarinoita jo tehdyistä eräretkistä. Kaunokirjallisuus ja esimerkiksi sadut lyhyinä teksteinä, soveltuvat taas hyvin erilaisten partiotoiminnassakin esille nousevien tärkeiden teemojen, kuten suvaitsevaisuuden tai ystävyyden käsittelyyn.

Mutta voisiko kirjalla tehdä muutakin? Lukuliikkeen sivustolta löytyvien Pata Degermanin kokemusten mukaan voi: ”Ollessamme retkellä Grönlannissa eräs kaveri oli ottanut mukaansa kiipeilystä kertovan kirjan. Se oli juuri ilmestynyt eikä kukaan leirissämme ollut löytänyt sitä vielä kirjakaupasta. Odotimme ja odotimme että hän saisi kirjan loppuun ja se siirtyisi seuraavalle lukijalle, mutta mitään ei tapahtunut. Hän luki etanavauhtia! Päätimme yksimielisesti, että tilanne ei voi jatkua. Kehitimme seuraavanlaisen järjestelmän: kun kirjan omistaja sai yhden luvun luettua, hän repi lukemansa sivut ja antoi seuraavalle. Näin kirja kulki luku kerrallaan teltasta telttaan. Kun viimeinenkin teltta oli saanut sivut luettua, niistä tuli vessapaperia.” https://lukuliike.fi/

Kirjoista on eräolosuhteissa siis muuksikin kuin viihdykkeeksi ja ajanvietteeksi. Niinpä päädyimme kirjallisuusrastin lopuksi pohtimaan kurssilaisten kanssa erilaisia tapoja hyödyntää kirjaa luonnossa. Tehtävä toteutettiin leikkimielisenä kilpailuna kahden ryhmän kesken. Partiolaiset – kekseliäitä kun ovat – oivalsivat huiman määrän erilaisia käyttötapoja.

Kurssilaisten mukaan kirjaa voi käyttää mm. loukatun käden tueksi, painesiteenä, autiotuvan seinänrakojen tilkitsemiseen, istuinalusena, sytykkeenä, lumikenkinä, suodatinpussina, kärpäslätkänä, käsipyyhkeinä, makkarapaperina … vain muutaman mainitakseni. Loimulohien valmistuessa kävimme vastauksia ja kilpailun tulokset läpi: toinen ryhmistä keksi 62 erilaista tapaa hyödyntää kirjaa eräolosuhteissa ja toinenkin porukka peräti 47. Ja taipuivathan ne kirjat myös jumppa- ja voimisteluvälineiksi paleltumista torjumaan.

Illan päätteeksi ryhmän saatteli unille Iltasatuja kapinallisille tytöille 2 –teoksesta (Francesca Cavallo & Elena Favilli 2018) löytyvä tositarina vuorikiipeilijä Poorna Malavathista. Poorna piti kiinni unelmastaan ja toteutti sen, eikä antanut olosuhteiden nujertaa, kuten eivät nämäkään sisukkaat kurssilaiset. 

Jos ei luonto päästä välttämättä helpolla, ei myöskään tie kirjojen pariin ole aina siloiteltu. Pata Degerman toteaa Lukuliikkeen sivulla: ”Nuorempana en lukenut juuri lainkaan. Lukeminen oli kankeaa ja eteni hitaasti. Kun ensimmäistä kertaa vastaan tuli syy lukea, se alkoikin tuntua mielekkäältä. Minun syyni oli seikkailu. Halusin tietää, mitä tarvitaan vuorelle kiipeämiseen. Silloin astuin ensimmäisen kerran elämässäni kirjastoon palava liekki rinnassani. Kirjat saivat uuden merkityksen.” https://lukuliike.fi/

Mikä voisi olla sinun syysi löytää kirjojen pariin?